Noin tunti sitten selvisi, että nyt se on ohi. Kiitos käynnistä ja näkemiin. Tältä siis tuntuu, kun parisuhde päättyy yhdessä rysäyksessä. Tunteet myllertävät sisällä ja "juhlallista" "päätöstä" on edeltänyt tuntien itkuinen ja tunteiden vuoristoradan kyllästämä keskustelu siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa.
Tämä on todella syvältä. Silmät ovat itkusta turvoksissa, eikä järki kulje lainkaan. Kytkin luistaa ja iso pyörä vain sutii.
Nyt pitäisi jotenkin ymmärtää, miksi näin kävi, jotenkin hommaan on saatava järkeä. Toinen sanoo, ettei rakasta enää samalla tavalla kuin ennen. Välittää kyllä, muttei rakasta. Laiha lohtu.
Sanoja ei ole. Vaikka olisikin, eivät ne riitä kuitenkaan. Tyhjä pahvilaatikko lattialla ilkkuu tylysti, enteilee tulevaa.
Elämä ei mahdu pahvilaatikkoon.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti