Keskittyminen entistä tiukemmin työhön vie ajatukset muualle. Työelämän draivi tukahduttaa yksityiselämän tuskaa.
Työkaverit eivät tiedä, eivätkä arvaa mitään.
Mitä enemmän töissä hymyilyttää ja naurattaa, sitä suurempi tuska jäytää sielua. Voin todella huonosti. En tiedä, pitäisikö kertoa kenellekään. En varmaan osaisikaan.
En ainakaan nyt.
Hymyilen siis entistä leveämmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti