Koti

Kun 124 neliöstä lähtee liikkeelle, on selvää, että uuteen asuntoon eivät kaikki tavarat mahdu. Kampetta riittää. Itsepalveluvarasto pelastaa. Molemmat meistä, minä ja exäni, ovat nyt asunnottomia, mutta vain minä olen koditon.

Oh, the irony.

Äiti ja isä pitivät pojastaan huolta. Koska, iästä riippumatta, loppupeleissähän sitä jokainen lapsi vanhemmilleen on juuri sen kaltainen kuin tuossa yläbannerissa veikeästi hymyilevä muksukin on.

Se oli selvää, että kämppä oli joka tapauksessa hankittava. Elin siis kaksi viikkoa irtolaiselämää, kunnes tärppäsi. Kiikarissa uudiskohde, joka välittömästi valmistuttuaan oli yksityiseltä vuokralla.

Tässä vaiheessa minulla ei ollut mitään rahkeita päättää siitä, mihin haluaisin pysyvämmin asettua ja miten asua. Vuokrakämppä oli siinä mielessä ideaaliratkaisu.

Uuden kämpän hankinnan jälkeen edellisen muuton haavat aukesivat. Kipeää teki myös varastosta tavaroiden siirtely uuteen asuntoon, joka on uusi koti. Tai ainakin paikka, jota on vähitellen henkisesti ryhdyttävä mieltämään kodiksi.

Tässä onkin se jännä juttu, että koti ei ole paikka, jossa ihminen asuu ja missä ne tavarat ovat. Kotiin liittyy erityisen läheisesti perhe. Se voi olla yhden ihmisen perhe, kaksi ihmistä, kolme tai useampia, aikuisia, lapsia.

Joka tapauksessa "perhe".

"Koti"-sanaan kytkeytyy automaattisesti emotionaalinen side, kliseenkin mukaan koti on siellä missä sydän on.

Jotenkin on vain asennoiduttava niin, että siellä missä jatkossa asun, on hyvä ja turvallinen olla. Se on paikka, jonne mennessä tunnen huononkin päivän jälkeen hyvää mieltä siitä, että minulla on koti, jossa murheet unohtuvat. Paikka, jossa nukkua yön yli, ladata akut ja ottaa taas seuraavana päivänä maailman ja elämän haasteet vastaan.

Näinhän ei tietenkään ole, kun olen vieläkin herkässä ja haavoittuvaisessa tilassa. Minulla ei yksinkertaisesti ole henkistä varmuutta siitä, että olenko nyt kotona. Se on aika kova paikka.

Kysykääpä itseltänne, oletteko kotona.

Vastaus ei ehkä ole aivan yksiselitteinen.

Jos ensin elämästä murenee ihmissuhde ja sitten se ympäristö, jossa käytännössä vietät enimmän vapaa-ajan, jossa on se turvallinen nukkumapaikka, on aloitettava ikään kuin alusta.

Onko se uusi paikka koti?

Yöuniani en aio menettää, mutta voi olla, että uudesta asunnosta huolimatta menee vielä hetki, ennen kuin olen kotona.